VALOKUVAT SURUN KÄSITTELEMISEN KEINONA

VALOKUVAT SURUN KÄSITTELEMISEN KEINONA

Valokuva on voimakas väline itsenäiseen työskentelyyn surun aikana. Moni käyttää kuvaamista ja valokuvia tietämättään hyvinkin terapeuttisesti omassa surun käsittelyssään. Luontokuvat, omakuvat tai kuvat menetetystä läheisestä tuottavat kokijalleen eri vahvuisia muistikuvia, aistimuksia ja tunteita. Valokuvat ovat aina vahvasti sidottuja keholliseen kokemukseen ja sen voimaan.

Valokuvauskäytännölle on ollut aiemmin leimallista, että miellyttävinä tai onnellisina koetut asiat kuvataan huolellisesti.  Samalla arkiset ja surulliset asiat, joista elämä myös koostuu, saattavat jäädä kokonaan kuvaamatta huolimatta niiden merkityksellisyydestä. Tämä tilanne on muuttunut digitaalisuuden ja sosiaalisen median aikana. Nykyisin kuvaamme ja teemme helpommin näkyväksi myös elämämme nurjan ja surullisen puolen. Läheisen kuolema tai saattohoitovaihe taltioidaan yhä useammin kuviksi ja kuvia jaetaan myös sosiaalisessa mediassa. Näin sureva haluaa todentaa kokemaansa todellisuutta muille. 

Valokuvamenetelmien kolmijako 

Valokuvaterapia jakaa kuvamenetelmät, omaelämänkerrallisten kuvien katseluun, symbolististen ja assosiatiivisten kuvien katsomiseen sekä uusien valokuvien ottamiseen.

Tämä kolmijako toimii hyvin myös yksilöllisessä tai perheenjäsenten kanssa tehtävässä valokuvatyöskentelyssä. Terapiassa kuvia käytetään ennen kaikkea terapeuttisen puheen tuottamisen välineenä, kun taas itsenäisessä työskentelyssä kuvia harvemmin sanoitetaan ääneen. Kuvia ja kuvausprosessia voi itsenäisessä työskentelyssä sanoittaa kirjoittamalla kuvista, kuvien tunnelmasta tai niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista.

Kuva jäsentää tunteita ja tapahtunutta

On hyvä muistaa, että valokuvan käytön soveltuvuus surun käsittelyssä vaihtelee eri ihmisillä ja siihen vaikuttaa myös menetyksen luonne. Shokkivaiheessa mieli ottaa aikalisän ymmärtääkseen tapahtunutta ja fysiologisesta vireystilasta johtuen valokuvien aistivaikutelmat ja mielikuvat saattavat olla erittäin voimakkaita, yksityiskohtaisia ja selkeitä. Ne voivat olla jopa niin voimakkaita, että aivot saattavat tuottaa uusintoina näitä jo aiemmin koettuja aistihavaintoja. Nämä flashbackit voivat olla näkö- kuulo- ja kosketusaistimuksia.

Myönteisesti koettuna valokuvat toimivat kriisitapahtumaa, omaa surua ja elämäntilannetta selittävänä ja ymmärrystä tuovana elementtinä. Suruun liittyy vahvasti muistelu ja kuvien kautta tapahtuneeseen voi palata sokkivaiheen jälkeen. Menetettyyn läheiseen voi näin saada konkreettiselta tuntuvan yhteyden. Kuva tuo usein läheisyyttä ja lohtua.

Luontokuvien voima

Turvallisinta on aloittaa oma työskentely symbolististen kuvien kautta joko niitä katsellen ja niistä kirjoittaen tai uusia kuvia ottaen. Luontoelementtien kuvaus ja liikkuminen luonnossa on useimmille sureville lohdullista. Kuvatessa voi kohdentaa  katsettaan yksityiskohtiin kameran linssin takaa tai kuvata laajempaa luontokokonaisuutta. Useimmat surevat ovat kuvaussessioiden jälkeen kokeneet, että ovat surussaan osa luontoa ja tämä tuntuu heistä hyvältä.  Luontokuvien kautta sureva pääsee näkemään oman elämänsä laajemmassa mittakaavassa osana elämän kiertokulkua.

Albumikuvista ymmärrystä

Omassa surussani työskentelin uusien kuvien ottamisen lisäksi vahvasti myös sukumme historiallisten perhevalokuvien ja vanhojen albumikuvien parissa. Omaelämänkerrallisten kuvien ja suvun kuvien katselu auttoi ymmärtämään omaa tilannettani osana suvun historiaa. Työstäessäni albumikuvia suruaiheen parissa havaitsin, että lapsikuolemia ja menetyksiä oli äidin sukulinjassa useampia. Tämä lähensi sanoittamattomalla tavalla meitä sukulaisia tunnetasolla yhteen. Kuvien katselu auttoi käsittelemään myös muita suruprosessiini liittyviä tunteita sekä ajatuksia.

Henkilökuvat

Voimauttavan valokuvauksen periaate on, että kuvattavana oleva henkilö saa itse määrittää sen miten hänet kuvataan ja miten hän näkyy kuvissa. Lisäksi kuvattava itse valitsee valokuvat, jotka mahdollisesti esitellään muille albumi- tai somekuvina. 

Kuvaamisen tavoite voi olla surevan oman elämäntilanteen jäsentäminen ja hyväksyminen,  muiden perheenjäsenten näkyväksi tekeminen tai vaikkapa perheen erilaiset surun ilmenemismuodot. Kuvien avulla perheenjäsenet voivat saada kosketuksen mieltä järkyttäneeseen tilanteeseen sekä omiin tunteisiinsa ja saattavat näin paremmin puhua omista vaikeistakin tunteista ja muistoista myös keskenään. 

Tekstini on julkaistu myös Käpy 2/2019 -lehdessä.
Kuvat ja teksti Nenne Amnell