Tänään on hyvä päivä!

SINISIIPI PERHOSENI     Tunnen olkapäässäni kevyen kosketuksen. Herään syvästä unesta nopeasti säpsähtäen täysin hereille. Samalla hetkellä aistini terävöityvät ja valpastuvat kuin reviiriään puolustavalla sudella. Nousen sängystä hypähtäen ja tunnistan ikkunasta juuri avautuneiden tuomien voimakkaan ja huumaavan tuoksun. Ulkona sataa vettä. Kuulen korvissani vierestä huoneesta vielä unessa olevan poikani rauhallisen tuhinan ja kohdistan kuuloaistini tietoisesti alakertaan. Tämä aistien ylivirittyneisyys ja valppauden tila tuntuu jokapäiväisen tutulta. Tätä tilaa, kun on jatkunut jo reilun vuoden.  - Se aika taitaa olla nyt lähellä. Jaksatko nousta? kuulen äitini sanovan samalla, kun hän avaa huoneen ikkunaverhot.  Veljen ei vielä tarvitse herätä. Olimmehan illalla valvoneet taas niin pitkään ja hiljaisissa mielissämme pohtineet ääneti jokainen: Miltä se viimeinen aamu, päivä ja ilta tuntuu ja näyttää. Mistä sen tunnistamme vai tuleeko se yllättäen ja ...

VALOKUVAT SURUN KÄSITTELEMISEN KEINONA Valokuva on voimakas väline itsenäiseen työskentelyyn surun aikana. Moni käyttää kuvaamista ja valokuvia tietämättään hyvinkin terapeuttisesti omassa surun käsittelyssään. Luontokuvat, omakuvat tai kuvat menetetystä läheisestä tuottavat kokijalleen eri vahvuisia muistikuvia, aistimuksia ja tunteita. Valokuvat ovat aina vahvasti sidottuja keholliseen kokemukseen ja sen voimaan. V alokuvauskäytännölle on ollut aiemmin leimallista, että miellyttävinä tai onnellisina koetut asiat kuvataan huolellisesti.  Samalla arkiset ja surulliset asiat, joista elämä myös koostuu, saattavat jäädä kokonaan kuvaamatta huolimatta niiden merkityksellisyydestä. Tämä tilanne on muuttunut digitaalisuuden ja sosiaalisen median aikana. Nykyisin kuvaamme ja teemme helpommin näkyväksi myös elämämme nurjan ja surullisen puolen. Läheisen kuolema tai saattohoitovaihe taltioidaan yhä useammin kuviksi ja kuvia jaetaan myös sosiaalisessa mediassa. Näin sur...

Osaatko kohdata surevan työpaikalla? Läheisen kuolema mullistaa elämän ja työpaikalle palaaminen saattaa pelottaa tai tuntua hankalalta, jos työkaverit välttelevät tai laukovat suustaan sammakoita. Työpaikoilta usein puuttuu myös toimintamalleja surevan kohtaamiseen. Miten kohdata työpaikalla sureva, joka on menettänyt läheisensä?  Harva osaa kohdata surevan ”Kyllä elämän täytyy vaan jatkua”, ”Kaikki saa sen verran vastoinkäymisiä osakseen, kun pystyy kestämään” tai ”Meidän täytyy varmaan työpaikalla järjestää kriisiapua muille, että ne pystyy kohtaamaan sut”.  Nämä ovat aitoja lausahduksia, joita surevat ovat kertoneet kuulleensa palatessaan työpaikalleen. Lausahdukset kertovat hyvin siitä, että monilla meistä ei ole sanoja tai mallia siihen, miten kohdata läheisensä menetystä surevan. Esimiehellä tärkeä rooli työhön paluussa  Hyväksi havaitut toimintamallit surevan tukemiseen ja kohtaamiseen työyhteisössä liittyvät vahvasti esimiehen rooliin ja viestintään...