Tekstit

Ei niin kiiltokuvaisä

Kuva
EI NIIN KIILTOKUVAISÄ Nostelen muovikasseja auton takakonttiin ja ajan kierrätyspisteelle vähintään viidennen kerran tänään. Kehostani irtautuu jotain helpottavalta tuntuvaa jokaisen kierrätyskontin nieluun pyörähtävän vaate- ja lakanapussin jälkeen. Ihmisen elämä tiivistyy elämän loppuvuosina olennaiseen: lähimpiin ihmisiin, elämää helpottaviin lääkkeisiin, ruoka- ja vuorokausirytmiin ja siihen mikä on ollut aina tärkeää. Se tärkeä on isälleni ollut musiikki. Musiikki, jota hän nykyään kuuntee vain radiosta. Kaikki muu on toissijaista ja merkityksetöntä. Isäni aloitti bänditouhut veljensä ja parin muun ystävän kanssa murrosiän kynnyksellä. Bändi, jossa isäni oli rumpali ja veljensä Pepe kitaristi, matkasi Kleinbussilla musisoimassa opiskeljabileissä sekä tanssipaikoilla. Esiintymisen ja treenien kautta osaaminen karttui ja into musiikkiin sekä esiintymiseen vain lisääntyi. Isäni ollessa armeijassa oma ukkini, isän isä kuoli sydänkohtaukseen. Muut sisarukset asuivat jo omillaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää

HENKINEN LAISKUUS PARISUHTEESSA

Kuva
HENKINEN LAISKUUS PARISUHTEESSA Parisuhteen toimimattomuus ja henkiset ristiriidat saavat ihmiset erilleen toisistaan tai voimaan pahoin parisuhteessa. Korjaavia liikkeitä tehdään mielen ja ymmärryksen tasolla, mutta ongelmat ovat hyvin useasti syvemmällä, jonne omin avuin on vaikea päästä.    Henkinen laiskuus ja näköalattomuus parisuhteen hyvinvoinnista on syynä siihen, että muutoksen tarve alkaa nostaa päätään.  Parisuhteen ongelmat alkavat yleensä heijastumaan, kun jompikumpi parista alkaa muuttamaan omaa elämäänsä itsensä etsimisen kautta. Kumppanille syntyy vapauden kaipuu ja ajatus, että tässä ei ole kaikki. On ikään kuin halu astua rajan yli. Rajan, joka on käsittänyt parisuhteen raamit siitä mitä parisuhteen tulee olla ja mikä parisuhteessa on hyväksyttyä. Tämä käsittää myös sen sisäisesti rakentuneen  unelman parisuhteesta, jota jokainen tavoittelee ja jossa toivoo onnistuvansa.   Sisäinen lapsi tunnelukkojen takana   Jokainen tulee joskus elämässään siihen vaiheeseen, että e
Lähetä kommentti
Lue lisää

SINISIIPI PERHOSENI

Kuva
SINISIIPI PERHOSENI     Tunnen olkapäässäni kevyen kosketuksen. Herään syvästä unesta nopeasti säpsähtäen täysin hereille. Samalla hetkellä aistini terävöityvät ja valpastuvat kuin reviiriään puolustavalla sudella. Nousen sängystä hypähtäen ja tunnistan ikkunasta juuri avautuneiden tuomien voimakkaan ja huumaavan tuoksun. Ulkona sataa vettä. Kuulen korvissani vierestä huoneesta vielä unessa olevan poikani rauhallisen tuhinan ja kohdistan kuuloaistini tietoisesti alakertaan. Tämä aistien ylivirittyneisyys ja valppauden tila tuntuu jokapäiväisen tutulta. Tätä tilaa, kun on jatkunut jo reilun vuoden.  - Se aika taitaa olla nyt lähellä. Jaksatko nousta? kuulen äitini sanovan samalla, kun hän avaa huoneen ikkunaverhot.  Veljen ei vielä tarvitse herätä. Olimmehan illalla valvoneet taas niin pitkään ja hiljaisissa mielissämme pohtineet ääneti jokainen: Miltä se viimeinen aamu, päivä ja ilta tuntuu ja näyttää. Mistä sen tunnistamme vai tuleeko se yllättäen ja varoittamatta. Mite
Lähetä kommentti
Lue lisää

OMAT RAJAT JA VOIMA!

Kuva
OMAT RAJAT JA VOIMA!  MUUTA VANHA TAPASI TOIMIA VAIKEISSA IHMISSUHTEISSA! Menneisyyden mallit ja uskomukset ovat tekijöitä, jotka ohjaavat käyttäytymistäsi myös haastavissa tilanteissa. Jotta voit toimia tilanteessa toisin, on tuo ohjaava malli purettava pois tai sen kanssa on päästä sinuiksi, jotta uusi tapa toimia tilanteessa pääsisi esiin. Olet hiljaa, vetäydyt omaan kuoreesi tai poistut paikalta. Käykö sinulle näin, jos kollega, esimies, ystävä tai puoliso on äärimmäisen voimakastahtoinen ja käyttäytyy epäkunnioittavalla tai jopa hyökkäävällä tavalla sinua kohtaan. Hän saattaa käyttää voimakkaita sanoja ja ilmauksia tai näyttää uhkaavalta. Koet välillä tai usein alistuvasi hänen luomaansa tunneilmastoon ja kulkevasi itse mieluummin pitkin seiniä. Uskotko siihen, että voit saada voimaa ja lopettaa tämän? Tämän blogin lopussa on pieni harjoite, jolla voit aloittaa rajojen vahvistamisen ja oman voiman lisäämisen. Menneisyyden mallit ja uskomukset ova
Lähetä kommentti
Lue lisää

VALOKUVAT SURUN KÄSITTELEMISEN KEINONA

Kuva
VALOKUVAT SURUN KÄSITTELEMISEN KEINONA Valokuva on voimakas väline itsenäiseen työskentelyyn surun aikana. Moni käyttää kuvaamista ja valokuvia tietämättään hyvinkin terapeuttisesti omassa surun käsittelyssään. Luontokuvat, omakuvat tai kuvat menetetystä läheisestä tuottavat kokijalleen eri vahvuisia muistikuvia, aistimuksia ja tunteita. Valokuvat ovat aina vahvasti sidottuja keholliseen kokemukseen ja sen voimaan. V alokuvauskäytännölle on ollut aiemmin leimallista, että miellyttävinä tai onnellisina koetut asiat kuvataan huolellisesti.  Samalla arkiset ja surulliset asiat, joista elämä myös koostuu, saattavat jäädä kokonaan kuvaamatta huolimatta niiden merkityksellisyydestä. Tämä tilanne on muuttunut digitaalisuuden ja sosiaalisen median aikana. Nykyisin kuvaamme ja teemme helpommin näkyväksi myös elämämme nurjan ja surullisen puolen. Läheisen kuolema tai saattohoitovaihe taltioidaan yhä useammin kuviksi ja kuvia jaetaan myös sosiaalisessa mediassa. Näin sureva halua
Lähetä kommentti
Lue lisää

ISÄSUHDE ON MUTKIKAS JUTTU

Kuva
ISÄSUHDE ON MUTKIKAS JUTTU Millaisena sinä muistat oman isäsi? Millaisia tunnekokemuksia kannat mukanasi? Minulla omat kokemukset omasta isästäni ovat hyvin ristiriitaiset. Lapsuuden kokemukset isän läsnäolosta oli hyvin erilaiset kuin kokemukset silloin kun olin nuori. Aivan varhaislapsuudessa muistan isän ruutupaita päällä kävelevän pihan poikki joko syömään tai päiväkahville maatilan hommien välillä. Ruokailun jälkeen hän saattoi viedä meidät lapset päiväunille kertoillen itse keksimiään satuja ja tarinoita minulle ja veljelleni. Tarinoissa seikkailimme veljeni kanssa monenlaisissa paikoissa. Tarinat karhujen valtakunnasta jäivät parhaiten mieleeni. Sain kuunnella näitä karhusatuja isän kainalossa, jossa oli hyvä ja turvallinen olla. Varhaislapsuudessa en muista isäni koskaan olleen mitenkään ilkeä, julma tai hirvittävän vihainen minulle. Ennemmin muistan hänen hymynsä, naurunsa sekä iltarapsutukset ennen nukkumaan menoa. Nyt aikuisenakin huomaan, että oma luov
Lähetä kommentti
Lue lisää